Rakentelua Peikeristriitillä

Googlettamalla nukkekoteihin liittyviä juttuja löytyy myös Nukkekotiyhdistys http://nukkekotiyhdistys.blogspot.com/  Loppuvuosi kun siinä vaiheessa oli, niin jäsenmaksulla sai aikaisemmat vuoden lehdet pakettina kotiin ja jännitettäväksi jäi vain viimeisin numero. Täytyy todeta, että tämä on vähä sama kuin mikä tahansa opittava asia.. vaikkapa neulominen. Neuleohjeista vaikeimpia vain katselee, että onpas ihania, mutta ei oikein pysty käsittämään miten niitä on joku jaksanut värkätä.  Niin noissakin lehdissä. Näihin täytyy palata uudestaan, kun osaa katsoa toteutuksia "sillä silmällä", että ahaa! tuossa on käytetty sitä ja sitä. Nyt lähes kaikki näyttävät vain ihan mahdottomilta tehdä itse. Tai toisaalta on oheistusta, jotka eivät ainakaan tässä vaiheessa minua kiinnosta, kuten nyt vaikka nukkien vaatetus. Yhdistyksen facebook-sivulla https://www.facebook.com/Nukkekotiyhdistys oli joulukuussa myös joulukalenteri, jossa oli ohjeita pieniin ajankohtaan soveltuviin töihin. Kosk...

Olin jo aikaisemmin hankkinut Sinellistä nukkekotikeittiön valmispaketin, joka on vain kasaamista vaille. "Vain" on sitten ihan turha ilmaisu tässä kohden.  Oli jotenkin pysyhtynyt vaihe omassa projektissa ja arvelin, että valmiiksi ohjeistetusta jutusta saattaisi saada joitakin ideoita tai ainakin joku olisi jo valmiiksi miettinyt ja koostanut ainekset.  Osiahan oli niin paljon, että ymmärsin kyllä hyvin pian miksi mukana oli asettelukartta ja tarvikepusseissa koodit. Ohjekirjaakin oli monenmonta sivua pikkuruisine kuvineen. Tosin, ilman sitä ei olisi kyllä päässyt hommassa juurikaan alkuun. Tarvikepakettiin sisältyi myös yksi pensseli ja pihdit sekä kahta erilaista liimaa ja valkoinen maali.     Tämä todellakin oli opettavainen kokemus. Lähdin ensin ohjekirjan ensimmäisestä sivusta, mutta sitten rupesin poukkoilemaan sieltä täältä sellaisia kohtia etsien, jotka tuntuivat ymmärrettäviltä. Koko oli pienempi kuin oma ajatukseni 1:12 -suhteen nukkekodista, joten sormin...

Tampereen keskustassa ihan siinä Keskustorin kupeessa on pieni suomalaisten käsitöiden myymälä. Siellä on myynnissä muiden ihastuttavien tuotteiden lisäksi myös niitä Gepetton tuotteita, joista olen itse hankkinut roomboxit. Tätä en tiennyt, kun eräänä iltana kävelimme liikkeen ohi ja silmiini osuivat nukkekodit sisustuksineen. Esillä olevat tuotteet olivat suurimmalta osin puuvalmiita, joten kuvittelepa miten ihastuttavia niistä tulee maalauksen jälkeen. Lasin läpi otettuna kuvat eivät ole parhaimmat mahdolliset, mutta idea välittynee. Kyllä nuo valot tekee tästä näyttävän kokonaisuuden. Tämä ukko oli hauska kiukaineen ja kyltteineen.   Ihana kahvilamyymälä. Oli ihan pakko poiketa joitakin päiviä myöhemmin hankinnoilla. Erityisesti tuo ompelukone oli saatava, sillä se oli niin söpö. Eri juttu on sitten miten onnistun sen maalaamisessa.   Minun piti tehdä kukkakauppiaan myymälään pöytä itse tulitikkurasoista, mutta sitten kuitenkin halusin siistin ja uskottavan, joten tilasin...

On todella vaikea löytää blogille nimeä, joka olisi suhteellisen helppo muistaa ja samalla ymmärrettävä. Peikkeristreet ei varmaan ole kumpaakaan. Jotain oli kuitenkin keksittävä, että pääsee alkuun. Blogin nimi ja osoite lähti siitä valitettavasta todellisuudesta, että kaikki minimaailmoihin ja nukkekoteihin olevat viittaukset tuntuivat olevan jo käytetty. Oma nimi olisi tietysti ollut yksi vaihtoehto, mutta jotenkin tämä "leikkimaailma" ei nyt kuitenkaan ole minä. Se on nyt vaan yksi kokeilu, joka voi kuihtua kuoliaaksi joskus tulevaisuudessa. Ehkä oivalsitkin, että nimi on lausuttava väännös eräästä todellisesta kadusta, jolla on asunut kuuluisa kuvitteellinen salapoliisi. Tämä on nyt suomalainen, vaatimaton versio kuvitteellisesta kadusta, joka sijainnistakaan universumissa ei ole tietoa. Ketä siellä tulee asumaan jää nähtäväksi. Kukkakauppias nyt ainakin, sillä hän on jo hankkinut liiketilan. Tampereelta ja kaupingin pisimmästä rotvallista. Pitäiskö Peikeristriitillä oll...

Sen verran on lapsuudenkodin opeista joutunut poisoppimaan, että nykyisin voin ryhtyä harrastamaan myös sellaisia asioita, joista ei ole näkyvää HYÖTYÄ. Että voi tehdä jotakin vaan ihan vain omaksi ilokseen. Nukkekotiharrastus on nyt sellainen hullutus, jossa ainakin minulla joutuu keskittymään uuden oppimiseen - ja ihan käden ja silmän toiminnan yhteistyöhön - niin intensiivisesti, että siinä muut ajatukset ja etenkin murheet ei enää päähän mahdu.  Onneksi (tai ahdistukseksi) nykyisin on some ja verkko pullollaan kaikenlaista ideaa ja mallia siitä mitä kaikkea on tehty. Ohjeitakin on tullut jo tallenneltua itselle Pinterestiin. Haasteena on lähinnä se, että saa muodostettua itselleen edes jonkinlaisen kuvan siitä millaista lopputulosta tavoittelee. Siinä sitä onkin sitten valinnan vaikeutta! Lisäksi voi tehdä valintoja sen suhteen kuinka todellisuutta vastaavaa maailmaa tavoittelee. Aloitin oman nukkekotini kanssa valmiista moduulista. Se on myös sellainen, jota voi laajentaa ylös...

Minulla ei lapsena ollut nukkekotia. Joillain ikäisistäni taisi olla. En kuitenkaan muista koskaan leikkineeni sellaisella. Barbit olivat enemmänkin lapsuuteni osa nukkeleikkejä. Kadehdin kaverini hienopia versioita, sillä itsellä oli vain jäykkäjalkoja. Leikin myös paperinukeilla, koska niitä löytyi lehtien sivuilta ja ainakin vaatteita pystyi piirtämään itsekin lisää. Tyttärelläni oli jokin isänsä puolen perintönukkekoti, mutta en muista olleeni siitä itse mitenkään kiinnostunut. Hän leikki sillä mitä leikki, mutta en tainnut jaksaa silloisessa elämäntilanteessani oikein kiinnittää asiaan erityisempää huomiota. Ihan selkeän tunnistettavan mielenkiinnon heräämisen tunnistan noin kolmen vuoden päähän, kun vierailin Tampereen Vapriikissa . Sain jonkinlaisen heräämisen siihen, mitä nukkekoti voi myös olla. Ihailin silmät ymmyrkäisenä kotikokonaisuutta, jossa oli samankokoisiin laatikoihin rakennettu erilaisia asuntoja ikään kuin olisi kurkistanu kerrostalohuoneistojen sisään.   ...