Valmispaketin ihanuus ja kamaluus

Olin jo aikaisemmin hankkinut Sinellistä nukkekotikeittiön valmispaketin, joka on vain kasaamista vaille. "Vain" on sitten ihan turha ilmaisu tässä kohden. 

Oli jotenkin pysyhtynyt vaihe omassa projektissa ja arvelin, että valmiiksi ohjeistetusta jutusta saattaisi saada joitakin ideoita tai ainakin joku olisi jo valmiiksi miettinyt ja koostanut ainekset. 

Osiahan oli niin paljon, että ymmärsin kyllä hyvin pian miksi mukana oli asettelukartta ja tarvikepusseissa koodit. Ohjekirjaakin oli monenmonta sivua pikkuruisine kuvineen. Tosin, ilman sitä ei olisi kyllä päässyt hommassa juurikaan alkuun. Tarvikepakettiin sisältyi myös yksi pensseli ja pihdit sekä kahta erilaista liimaa ja valkoinen maali.

 
 
Tämä todellakin oli opettavainen kokemus. Lähdin ensin ohjekirjan ensimmäisestä sivusta, mutta sitten rupesin poukkoilemaan sieltä täältä sellaisia kohtia etsien, jotka tuntuivat ymmärrettäviltä. Koko oli pienempi kuin oma ajatukseni 1:12 -suhteen nukkekodista, joten sorminäppäryyttä tarvittiin. Erityisen hankalaa minusta oli paperisten osien (esim. ikkunapuitteiden) liimaaminen siististi, mutta muutoin homma oli ihan yhtä toimivaa kuin ikealaisten kasaaminen eli noudata ohjeita!
 
Silmät ymmyrkäisinä vääntelin elämäni ensimmäistä keittiöhanaa ja kahvoja kuparilangasta. Pienenpienen kahvimyllyn kokoaminen meinasi käydä hermoihin. Tuolla alla olevan kuvan keittiölavuaarissa on sen lavuaarin poistoreikään liimattu pieni alumiinipaperinpala, johon neulankärjellä pistelty muutama reikä. Niin, pitäähän sen hanasta tulevan veden poistuakin! Onhan se kiva tehdä nuo asiat huolellisesti, vaikka kyllä siinä kieltämättä vähän nyhräämisen tuntua itselle tulee.
 

Sain keittiömoduulin kasaan, mutta sisustusta jäi aika paljon puuttumaan. Tarvikkeita on itse asiassa vielä pussillinen. Vielä minusta ei kuitenkaan ollut leikkelemään silkkipaperista kahden millin suikaleita, joista pilkkoisin ruusun terälehtiä tai jotain. Odotan sorminäppäryyteni kehittymistä ja rakentelen suurempia linjoja ensin.

Odotan myös valoisampia aikoja kuin mitä marras-joulukussa on, sillä eihän niitä edes näe tehdä normivaloilla. Ehkä pitää hankkia sellainen erityisvalo suurennuslasilla. Katseltiin jo kerran erään kultasepänliikkeen ulkopuolella millaisia työvälineitä liikkeen puolella näkyi. Ja aihan sitä on vaikka mikroskoopit..

Tältä se nyt näyttää. Ihan söpö.

Moduuli on näillä näkymin tulossa kukkakauppiaan talon katolle keittiöksi, vaikka sen koko onkin vähän väärä. Näen vähän silmissäni aidanpätkää ja jotain hyötykasvilaatikoita sen lisäksi, mutta annan itselleni täyden vapauden muuttaa suunnitelmiani matkan varrella.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä hullutusta tämä nyt on

Puuvalmiita huonekaluja

Nukkekotiyhdistykseen jäseneksi