Mitä hullutusta tämä nyt on
Sen verran on lapsuudenkodin opeista joutunut poisoppimaan, että nykyisin voin ryhtyä harrastamaan myös sellaisia asioita, joista ei ole näkyvää HYÖTYÄ. Että voi tehdä jotakin vaan ihan vain omaksi ilokseen.
Nukkekotiharrastus on nyt sellainen hullutus, jossa ainakin minulla joutuu keskittymään uuden oppimiseen - ja ihan käden ja silmän toiminnan yhteistyöhön - niin intensiivisesti, että siinä muut ajatukset ja etenkin murheet ei enää päähän mahdu.
Onneksi (tai ahdistukseksi) nykyisin on some ja verkko pullollaan kaikenlaista ideaa ja mallia siitä mitä kaikkea on tehty. Ohjeitakin on tullut jo tallenneltua itselle Pinterestiin. Haasteena on lähinnä se, että saa muodostettua itselleen edes jonkinlaisen kuvan siitä millaista lopputulosta tavoittelee. Siinä sitä onkin sitten valinnan vaikeutta! Lisäksi voi tehdä valintoja sen suhteen kuinka todellisuutta vastaavaa maailmaa tavoittelee.
Aloitin oman nukkekotini kanssa valmiista moduulista. Se on myös sellainen, jota voi laajentaa ylöspäin. Ensimmäinen ajatukseni on, että teen siitä kukkakaupan. Jatko-osa oli myös heti mielessä eli kukkakauppias asuu itse kauppansa yläpuolella. Hankinnan tein Gepettosta https://www.gepetto.fi/
Osat ovat puuvalmiita, joten niitä saa sitten oman maun mukaan lähteä työstämään sekä ulko- että sisäpintojen osalta. Tässähän on sitten sellainen juttu, että välineitä on täytyy olla vähän niin kuin oikeankin elämän rakentamisessa. Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni käyttänyt esimerkiksi vannesahaa, jonka avulla paloittelin ikkunanpuitteita.
Ilme kertokoon sitten loput tunnelmat näistä jännittävistä vaiheista nukkekotikurssin työtilassa. Kaikki sormet ovat toistaiseksi vielä tallella.
